Jääkiekkoleijonat
Matti Murto
Matti Murto oli mukana voittamassa HIFK:n ensimmäistä Suomen mestaruutta 1969 ja lopetti uransa seuran viidensiin mestaruusjuhliin 1983. Väsymättömästi työtään tehnyt hyökkääjä palveli tähtirintoja uskollisesti 18 vuoden ajan ja kuului 1970-luvulla maajoukkueenkin luottopelaajiin.

Murto aloitti jääkiekon Calle Branderin kiekkokoulussa 1950-luvun loppuvuosina. Ensiesiintymisensä HIFK:n edustusjoukkueessa hän teki kevään 1965 viimeisessä pelissä, ja pelipaikka vakiintui heti seuraavalla kaudella. Murto pelasi tähtirinnoissa koko uransa ajan ainoana poikkeuksena piipahdus Itävallan liigan Feldkirchissä kaudella 1974/75. Suomen mestaruutta Murto pääsi juhlimaan viisi kertaa (1969, 1970, 1974, 1980 ja 1983).

Arvokisadebyyttinsä Leijonissa Murto teki Tukholman MM-kisoissa 1970. Maajoukkueessa hänelle sälytettiin useimmiten jarruketjun raatajan rooli. Hänen tähtihetkensä koitti vuoden 1971 Izvestija-turnauksessa: Matti Murto iski yhden maalin ja syötti kaksi, kun Suomi kaatoi ensi kerran historiassa Neuvostoliiton (4–2).
Aatelointinumero 77 Aatelointivuosi1991

- Hyökkääjä
- s. 9.2.1949 Helsinki
- k.19.8.2013 Helsinki
- HIFK 1964-1974, 1975-1983
- SM-sarjassa/ SM-liigassa 450 ottelua, 177+158=335, 98
- 40 play off -ottelua, 8+10=18, 14
- 5 SM, 1 hopea, 3 pronssia
- Herrasmiespelaaja 1971
- HC Feldkirch Itävalta 1974-1975
- 6 MM- ja 2 olympiakisat
- 158 A-mo, 36+21=57, 3 B- ja 5 N-mo